11.7.2014

Martat tilittää

Tulihan se kesä sieltä viimein. Osittain olin kyllä jo vähän luopunut toivosta, mutta parempi myöhään, jne... 

Minkään sortin haikeutta kesän loppumisestakaan ei ole vielä ollut aistittavissa. Sellaisen kesä-loppuu-kohta-ja-vielä-pitäisi -panikoinnin, olen aiempina vuosina aloittanut juhannuksen tienoilta. Viime kesä oli ensimmäinen poikkeus tähän tuttuun paniikki-ilmiöön. Viime kesänä suorastaan nautin siitäkin ajatuksesta, kun syksyn myötä alkaa syyssateet ja ilmat viilenivät niin paljon, että sai aivan rauhallisin mielin röhnöttää sohvalla, tekemättä mitään. Ei tarvinnut olla kitkemässä, marjastamassa, mehustamassa, maalaamassa, säilömässä taikka sienestämässä (tietenkin olettamuksena, että nämä kaikki on jo tehtynä). Tätä marttailua suoritan ihan vapaasta tahdostani ja nautinnosta - että sikäli kaikki marttyyriasenne on täysin turhaa. Naistenlehdet yrittävät syksyisin aina tehdä meistä himosäilöjistä ja hamstraajista vähän hassuja. Kuulemma niitä marjoja saa kaupastakin, sitä mukaa kun tarve on. Että ei tarvitse mihinkään maailmanloppuun aina elokuussa varautua. Mutta minä käyn jonkinlaista henkistä kamppailua itseni kanssa ostomarjoista. Sallitulla listalla ovat ainoastaan mansikat, koska niitä ei vielä meillä kasva. Karpaloitakin ostaisin, koska en ole löytänyt karpalopaikkaa. Kielletyllä listallani ovat: herukat, karviaiset, puolukat, mustikat, puolukat, vadelmat ja lakat. Ja kaikki muut sienet, paitsi herkkusienet. Jos näitä kielletyn listan tuotteita ei ole saanut aikaseksi itse poimia, täytyy sitten talvi pärjätä ilman ja olla ruikuttamatta. Niin se vain minun hyvin yksinkertaisessa ajatuksenjuoksussa menee, väittivät naistenlehdet mitä muuta tahansa. 

(Uskoisitko, että tuon yllä olevan kirjoitti ihan liberaalina ihmisenä itseään pitävä kolmekymppinen? En tuomitse siis ketään ostomarjojen käyttämisesta.  Ihan henkilökohtainen ongelmani on tämä.)

Väliin sitten vähän pioneita.
Viime syksystä istuttamistani pioneista kolme kukkii tänä kesänä. Loput kolme ilmeisesti jatkavat juurtumistaan ja yllättävät kukkasillaan sitten toivottavasti tulevina kesinä. 




Kasvimaalla menee tänä vuonna sitten vähän heikommin. Salaatteja sieltä kyllä jo riittää niukasti kerättäväksi, mutta kesäkurpitsojen osalta taitaa peli olla menetetty. Taisi olla huono jatkohoito maahanlaiton jälkeen syynä tähän, tai kylmä alkukesä. Ei siis ole sitä ongelmaa tänä kesänä, että mihin joutuu kesäkurpitsasadon kanssa. Onneksi on vielä pikkelsiä viime kesältä jäljellä ja pakkasessakin raastettua kesäkurpitsaa. Neljä jättikjurpitsan taimea näyttävät kuitenkin olevan vielä voimissaan - näyttäisi siltä, että kohta alkaisivat kukkimaan. Toivottavasti ehtisivät kasvattamaan ajoissa kurpitsansa. 


Silpoydinherne kukkii. Hernesato on meillä ehkä se odotetuin.


Härkäpapu on ihan uusi tuttavuus - kukassa sekin jo. 

Sipuli, peruna, palsternakka, talvivalkosipuli, punajuuri ja porkkana näyttäisi kasvavan.  

Tillipenkistä osa selviytyi miehen trimmeröinnistä huolimatta. Eilen illalla uskaltauduin jo onnettomuuspaikalle vahinkoja katsastamaan. Kiljuin monta kirosanaa. Rauhoituin ja totesin, että rivimetri tilliä riittää toivottavasti meidän tarpesiin. Taitaa sitäkin muuten löytyä vielä pakkasesta viime kesältä ;)

Lehtikaalia tuleekin sitten reilusti omiin tarpeisiin. 
Kaikki 8 puskaa tuottavat jo satoa poimittavaksi asti. Onko teillä jollain vinkata hyvää ruokaisaa reseptiä lehtikaalista? On kaikki pestot, sipsit ja pakastamiset - siten aion hävittää sitten loppusadon. 

Loppuun tähän martta-henkiseen postaukseen meidän perheen oikea Martta. 
Martta on yllättänyt meidät positiivisesti, lampaiden kanssa käyttäytyessään. Ei se ollut niin pöljä kuin pelkäsin! Martta on iltaisin ja aamuisin apuna lampaiden siirtelyssä laitumelle. Tässä hommassa pärjäisi mikä tahansa rauhallinen koira, mutta ihmetyksen aiheena tässä onkin se, että Martta on normaalioloissa kaikkea muuta kuin rauhallisuuden perikuva. Lampaiden kanssa se käyttäytyy kuitenkin maltillisesti ja varmasti. Ei meuhkaa, eikä säikyttele. Osaa myös kaartaa sivulle, jos joku lambi aikoo oikoa reitissä. Vielä aamun ja illan siirtohommat täytyy tehdä kahdessa erässä, kolme lammasta kerralla, mutta kun tässä harjoitellaan siirtelyä, uskon että tämä hoituu syksyyn mennessä koko lauma kerralla, yhden ihmisen ja Martan voimin. 


Helteistä viikon jatkoa teille!

8 kommenttia:

  1. Martta tietää että se on töissä! Ajokoirat on myös aikamoisia sählääjiä, mutta metsässä niistä kuoriutuu keskittyneitä työntekijöitä.

    Marttailu kunniaan! Mä en koe alkukantaista onnea hakiessani kaupasta mehua, joten taidampa laittaa mehumaijallisen raparperimehua tulille kun edellinen erä on jo juotu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi, että.. Martan into on lopahtanut. Se söis oikeastaan vaan lampaankakkaa, jos annettais.

      Marttailukauden kiirein sesonki on alkaa oleman käsillä - kohta se on taas pelkkää poimimista ja purkitusta tämä elämä. ;D

      Poista
  2. Ymmärrän estosi, niitä on marjojen suhteen osin täälläkin, vaikkei ehkä ihan yhtä pahoja kuin sinulla ;).

    Ahkera ja osaava Martta! Se on kiva, kun koirat yllättävät noiden lampaiden kanssa. Asiaa edesauttaa varmasti lampaiden rauhallinen ja hyväntahtoinen luonne ja jotenkin uskon, että ne myös saavat koirat käyttäytymään haluamallaan tavalla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huojentavaa kuulla, että muillakin on näitä kummallisia estoja ;) Sen verran kuitenkin muutin toimintatapoja marjojen poiminnassa, että käytän nykyisin noukkuria - aikaisempina vuosina marjat on poimittu käsin ja perattu jo metsässä. :)

      Poista
  3. Ne kukkivat, jee :) Omani menivät jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohi on täälläkin. Nyt pionipenkissä kukkii siemenistä kylvetyt pioniunikot, jee! :)

      Poista
  4. Naapuri vielä hetken17. heinäkuuta 2014 klo 10.24

    Pitkästä aikaa kurkkasin kuulumisianne, oman talon remontti on pitänyt kiireisenä =)

    Hienoa, että Martta osoitti olevansa kunnon paimenkoira! Varmaan se tosiaan ymmärtää olevansa vastuullisessa tehtävässä lampaiden kanssa. Ja koirillahan aivotyö kuluttaa paljon energiaa, ne ovat aivotyöskentelyn jälkeen väsyneempiä kuin pitkän lenkin tehtyään. Oletko huomannut, onko Martta yhtään rauhallisempi myös paimennustehtävien jälkeen?

    Tulkaahan katsomaan meidän projektia! Kaivettiin juuri tulevan kylpyhuoneen katosta ja lattiasta jonkinlaista turvetta, sammalta ja heinää monta jätesäkillistä... Nyt tuleva kylppäri näyttää lähinnä tallilta, johon voisi laittaa vaikka hevosen samantien!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan ole huomanut, että martta olisi lampaiden siirtelyn jälkeen väsyneempi. Tuntuu, että osittain sen kiinnostus on lopahtanut :(

      Monta kertaa on ollut tarkoituksena poiketa katsomaan teidän työleiriä! Täytyy nyt joku sopiva päivä ajella katsomaan! :) Tsemppiä uurastukseen!

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe