13.6.2014

Perjantain kuulumiset

Kiire jyskyttää takaraivossa. 
Pitkän talven (jos sitä nyt sellaiseksi voi edes kutsua) jälkeen kaipasin tätä tunnetta, että on pieni hoppu ja tekemistä riittää siinä määrin, niin että illalla ei tarvitse unta odotella. 

Ivallisella lauluäänellä laulettuna: Sitä saa mitä tilaa.



Lampola on sisältä jo kuurattu ja pesty. Pihattoaitaus on kyllä aloitettu, mutta kulku- ja traktoriportit puuttuvat. Kevättalvella tulimme kaataneeksi tästä ympäristöstä nuoria haapoja ja käytämme ne nyt hyödyksi tähän pihaton rakentamiseen. Kätevää, kun läheltä löytyy joutopuuta. Lampaat saapuvat meille ensi viikon torstaina.  Meillä on viisi vuorokautta aikaa saada kaikki kuntoon. Laidunta emme edes yritä saada siihen mennessä valmiiksi - sen kimppuun käymme sitten, kun lampaat ovat jo kotona. Voi olla myös ihan järkevää, että lampaat viettävät pakotetusti pienen tutustumisjakson pihapiirissä, ennen kuin siirrämme ne edemmäs laiduntamaan. 


Kyllä jännittää. Meillä on juhannuksena lampaat! On edelleen jotenkin liikuttavaa kuulla Börjen kiekuvan, mutta kohta sitten jo lampaiden määkimistäkin. Tällainen vanha tila jotenkin herää eloon, eläinten myötä.  Tällaiseen tämä koko tila on tarkoitettu.

Takaisin kuitenkin siihen kiireeseen.
Kasvimaa on jäänyt ihan retuperälle. Olen osittain luovuttanut taistelussani juolavehnää vastaan. Minulle käy monesti niin, että jos on hirveästi tekemättömiä asioita, iskee lamaannus. 

Ja kyllä tämä näky kasvimaalla masentaa.


Härkäpavut ja herneet ovat helppoja, kun kasvavat nopeampaa tahtia kuin juolavehnä. Myös kaikki punaisia lehtiä tekevät kasvit, pystyn erottamaan tuolta heinikon seasta. Olen paikallistanut jo punajuuret, tammenlehtisalaatit, punasikurin ja bataviansalaatin. 

Miten helvakossa minä onnistuin tässä hommassa viime vuonna? En tajua. Lohdutan kuitenkin itseäni sillä, että viime kesänä oli sama juttu. Tältä se näytti, ja niin vain siellä seassa kasvoi salaatit ja juurekset. Välillä olen ollut niin angstissa tämän ryytimaan suhteen, että pelkkä vilkaisu kasvimaan suunnalle nostaa verenpaineet pilviin.

Yksinkertaisesti vihaan juolavehnää.
 Se kasvaa jopa siellä kanalan katollakin ihan hyvinvoipaisena, omaa elämäänsä. Kasvakoot tuolla katolla, mutta pysykööt pois kasvimaalta.


Täytyy nopeasti vaihtaa puheenaihetta, ennen kuin alkaa taas päässä tykyttämään ja kiristämään.

Olen minä silti onnistumisen tunteistakin päässyt nauttimaan näissä kasvatuspuuhissani. 

Uskallankohan jo huokaista, että lehtikaalisatoa on ainakin luvassa?


Tässä on yksi ruukkuyksilö, ja loput lajitovereista ovat tuolla kasvimaalla harsojen suojissa. Kaikki oikein hyvinvoivia ja elinvoimaisia. Milloinkohan sitä uskaltaisi ottaa harsot pois, kun tahtovat jäädä jo vähän mataliksi?

Neljä jättikurpitsaakin olen ulos siirtänyt.


Kurpitsoja kasvaa vanhoissa perunalaatikoissa ja kaksi muuta länttäsin multakukkulalle.


Nämä vievät kasvuun lähdettyään niin suuren tilan, että kasvimaalle heillä ei ole asiaa, käytäville luikertelemaan. Kesäkurpitsojen ensimmäinen kylvöerä meni pieleen, mutta onneksi jäi vielä siemeniä jotta sain toimitettua uusintakylvön. Ikkunalla kasvavat jo hyvää vauhtia uusi kesäkurpitsareservi. 



Kasvimaan reunamille olen laittanut auringonkukansiementä. Ei tämä kasvimaa mikään esteettisyyden ilmentymä ole. Joskus sitten kun on aikaa ja lavakauluksia, haluaisn koettaa sellaistakin versiota. Jos jollakin on hyviä vinkkejä juolavehnän selättämiseen (ei Roundup!), olen kuulolla. Pressulla peittäminen olisi kaiketi varminta, mutta kuinka pitkäksi aikaa?

Loppuun vielä kuulumisia kanalasta.


Börje on edelleen aika iltaunista sorttia. Kukko painelee jo klo 17 aikoihin mökkiinsä yöunille. Hän taitaa kuitenkin sen verran luottaa jo omiin daameihinsa, että ei tarvitse enää ikkunasta vahtia. Viikon ajan Börje vahti mökissä joka ilta uskollisesti ikkunasta kanojen iltarientoja. Börje ei myöskään hyväksynyt alkuun uutta orttaan, vaan parkkeerasi aina yöksi kalkkikippoon nukkumaan. Nyt on orsi hänen osaltaan kelpuutettu. Minua niin jaksaa naurattaa tuo Börjen ainainen pönötys. Hän on niin arvokkaana jatkuvasti, että luulisi olevan raskasta tuollainen. Herkuillakin olen koittanut horjuttaa tuota Börjen jatkuvaa pönöttämistä, mutta hän ei harha-askeliin sorru, vaan jokainen askel on tarkkaan harkittu. Kiittää kyllä kukluttaen makupaloista ja on edelleenkin hyvin herrasmieselkeinen antaessaan kanojen syödä suurimmat herkkupalat. Kanat käyttävät tätä Börjen herrasmieheyttä hyväkseen ja rosvoavat herkut suoraan tämän suusta.

Yhtenä päivänä Börje säikäytti meidät kunnolla. 


Se makasi maassa, toisella kyljellään ja näytti siltä kuin se olisi halvaantunut. Kuopsutti toisella jalalla maata ja kyyhötti ja sätki kyljellään, arvokkuus tipotiessään. Menin siihen viereen varovasti kysymään, onko hänellä joku hätänä. Olin varma, että kuolonkouristuksista tässä nyt on kyse, kun ei edes väistä vaikka ihan viereen tulen pällistelemään. Kaurallakin koetin houkutella nousemaan, mutta maassa vaan kyhjötti. Juoksin sisältä hakemaan ruisleipää, ja päässäni jo vilisti kasvattajan vinkkaama amishien teurastustapa - ja kuinka se sitten olisi nopea tapa päästää lintu kärsimyksistä. Eihän tässä nyt mistään halvaannuksesta ollutkaan sitten onneksi kyse, vaan kanojen ihan luonnollisesta lajikäyttäytymisestä johtuva rentouttava hiekkakylpeminen. Kyllähän minä tiesin, että niitä hiekkakylpyjä ottavat. Olen nähnyt kanojen tekevän tätä myös, mutta en osannut yhdistää sitä tähän Börjen suorittamaan kylpykulttuuriin. Tiedänpä seuraavan kerran antaa herralle kylpyrauhan. Epäkohtelias on se, joka toisen kylpyhetken kehtaa keskeyttää.


20 kommenttia:

  1. Voi, että oli kiva postaus...!!..:)
    On sinulla tuota ryytimaata...tuossa onkin rikkaruohojen nyppimistä. Juolavehnästä en osaa sanoa mitään. Ja tuo Börje on kyllä komein näkemäni kukko!
    Odotan teidän lampaita melkein yhtä innostuneesti, kuin sinäkin...muista laittaa tänne niistä heti kuvia..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, kun joku näitä jaksaa lukea ;) Varsinkin kun hoppu painaa päälle, on hyvä pysähtyä blogin ääreen jäsentelemään pääkoppansa sisältöä.

      Börje on kyllä komistus - välitän terveiset! ;) Hauska kuulla, että lammaskuvia odotellaan. Tulossa on! :)

      Poista
  2. Heh, mulla on käyny samalla lailla kun näin ekan kerran kylpevän kanan. Se tosiaan näyttää siltä että se kouristelee ja muutenkin tekee kuolemaan. Kunnes se sitten nousee ylös, ravistelee itseään ja on hyvin tyytyväinen.
    Mä en ole edelleenkään uskaltanut varata sikoja, vaikka aitaus on "melkein valmis". Pakko se kohta on, jos meinaa joulukinkun tehdä! Pienessä paniikissa ihminen yltää uskomattomiin suorituksiin- siihen pitäis varmaan munkin vaan luottaa. Onhan mulla jo koppi sioille, melkein. Ja aitaus, melkein. Mutta sähköpaimenen sain haettua! Toi heinäkatto on ihan kauheen hauska, heittelittekö vaan paakut katolle vai onko ne jotenkin erityisesti asennettu? Nimittäin sikojen kopin katolle vois laittaa vastaavan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Kyllä sitä tunsi itsensä hölmöksi kun tämä kuolonkouristelu paljastui kylpyhetkeksi. Miten voi kukko näyttää siltä sätkiessään ja ruopsuttaessaan?! Ruisleivällä Börje kuitenkin nousi tikkana pystyyn ja pörhisteli sulat ojennukseen.

      "Melkein valmis" ;D Meilläkin on kaikki aina "melkein valmista". Varaa vaan ne siat, niin sitten on deadline jyskyttämässä takaraivossa. Hei, onko joulukinkut jo varattu? Me ainakin voitais ostaa teiltä kinkku, jos jää yli.

      Heinäpaakut on vaan heitelty tuonne katolle. Ihan meidän tyyliin. ;)

      Poista
  3. Voihan börje sentään. Ihan tulee ikävä meidän edesmennyttä Hurja Bill Kukkolaa, joka kovasti muistutti teidän Börjeä =) Kyllä kanat ja lampaat tuovat ihanaa maalaishenkeä pihapiiriin ja herättää kaiken aivan kuin uudelleen eloon. Tuo juolavehnä pistää ihan lukijankin hermot kireälle ja takahampaat kiristämään. Ainut tehokeino taitaa olla maan varovainen kääntäminen niin, että saa juolavehnät huolella kokonaisine juurineen ylös. Niin me niitä ollaan poistettu. Pitkää ja piinallista. Sitten auttaa jos kasvimaan laidoille kaivaa kolmenkymmenen sentin ojat ja huolehtii, ettei laitamilta pääset uudet juolavehnät levittäytymään jo puhdistetuille alueille =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa teillä ollut vaikuttava nimi kukolla :D

      Pitkää ja piinallista tosiaan tämä taistelu juolavehnää vastaan! Kiitos tuosta vinkistä ojankaivamisen suhteen - sitä olen miettinytkin, että miten se puhdistettu alue pysyy valkojuurettomana.

      Poista
  4. Komea Börje! Meilläkin Esa ottaa varsinkin helteellä hiekkakylpyjä, olihan se alkuun hieman kumman näköistä hommaa :) Meillä Esa ajaa rouvat orrelle illalla seitsemän aikaan, itse saattaa vielä korskeana tepastella maassa...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä Börje on niin avoinmielinen, että antaa kanojensa rillutella illat. Olen huomannut, että meillä arvojärjestyksessä korkeimmalla oleva kana hoitaa iltaisin muun lauman kyyttämisen tupaan. On niitä hauska seurata! :)

      Poista
  5. Kyllä tuli hymy huulille Börje-komistuksesta lukiessa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Börje on kyllä persoona. Tänään uskaltautui maistamaan banaania kädestä :)

      Poista
  6. Hihihiii. Voi Börje :)))

    Näitä postauksia lukee mielellään. Niin uusia asioita mulle. Sellaisia ihailtavia. Haaveiltavia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Börje pysyykin säyseänä, että ei päädy lautaselle. :D

      Kiva kuulla, että muitakin kiinnostaa kanojen sielunmaisema - ja Börjen tietenkin. Jatkoa seuraa varmasti.

      Poista
  7. Miten sitä ehtisi kitkemään, kun on noin päljon muutakin ja noin valtava kasvimaa!

    Meidän kanatarha on melkein valmis... Kanojen piti tulla kaksi viikkoa sitten...

    Ja lehtikaalit eivät ole täällä ollenkaan noin pitkällä! Suippokaalit sain melkein kaikki tapettua taimivaiheessa, lehtikaalit ovat sentään hengissä. Toistaiseksi. Mutta ihan pieniä vielä.

    Juolavehnän selättäminen: Aitaa perattava alue tukevasti ja ota siihen pari sikaa kesäksi. Seuraavana vuonna sinulla on siinä täysin rikkkaruohonjuureton kasvimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus tosiaan voisi miettiä käsitettä "ajanhallinta" . Talvella, kun kaikkea tulee suunnitelleeksi innoissaan, saattaa unohtua muutamat ajankäyttöön liittyvät realiteetit. :D

      Vaikka muuten kasvimaan näky onkin surkea, niin lehtikaalit lohduttavat. Viime vuonna en niiden kanssa onnistunut. Olen antanut niille muutamia kertoja hömpsyjä nokkoslietettä - se kyllä räjäytti kaalit kasvuun.

      Poista
  8. Kivat kuulumiset juolavehnästä huolimatta! Meille tulee kuulemma kanoja vasta sitten kun kaikki on niitä varten valmiina. Heppa tuli kotiin niin, että rakennettiin vielä kotiintuloilta tallia ja tarhaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on jo mieli kevyempi. Aitaus on lähestulkoon valmis ja sain perattua kasvimaatakin.

      Teilläkin meni heppojen kanssa vähän "hilkulle" :D Stressaan ite ihan kamalasti sitä, kun jotain jää viimetippaan. Oon just sellainen tyyppi, joka on aina vartin etuajassa sovituista tapaamisista. T On sitten ihan toisenlainen, aina vartin myöhässä. ;)

      Poista
  9. Ai että alkoi naurattamaan tämä kukon kylpyhetki, kun raukka melkein joutui jo pölkylle nauttiessaan ihanasta kylpemisestään! :D

    Oli ihana löytää tämä blogisi! Tykkään niin kovasti lueskella muidenkin elämästä kanojen ja muiden kotieläinten keskellä.

    Kanat ovat mielestäni sellaisia "terapiaeläimiä". Meillä on parin tuhannen neliön tontti, jonka olemme aidanneet kokonaan, kanat/ankat/koirat saavat vapaasti tallustella siellä. Joskus vain otan tuolin keskelle pihaa ja katselen sitten naama virneessä sitä eläinten menoa. Kanat etenkin niin ihania kun kuopsuttelevat pusikoissa niin, että pyrstöt vain näkyvät ja ottavat multakylpyjä, tai nauttivat auringonpaisteesta. Niin ihania, niin ihania ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei sentään pölkylle asti joutunut ;D

      Kiva kun eksyit tänne - tervetuloa ♥

      Kanat ja lampaat ovat molemmat terapeuttisia kotieläimiä. Minä pesin ikkunoita tässä yksi ilta ja koko homma otti niin päähän, että piti mennä rapsuttelemaan hetkeksi lampaita ja tulla taas jatkamaan. Sitten taas jaksoi. ;)

      Minä en ole vielä uskaltanut päästää kanoja vapaasti tepsuttelemaan, mutta taidan kyllä rohkaista mieleni ja kokeilla. Olsii hauska nähdä, että mitkä luonnonantimet ovat herkkua, jotta tiedän sitten poimia oikeat asiat häkkiinkin. :)

      Poista
  10. Meillä tuossa juhannusaaton kunniaksi kuoriutui vielä tipujakin, kun yksi kana ahkerasti hautoi. Kuusi munaa oli alla ja jokaisesta tuli tipu, ovat niin ihania, niin ihania! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, pieniä tipusia ♥ Meillä odotellaan vielä ensimmäisiä kananmunia (kuin kuuta nousevaa). Meidän kanat ovat tammikuussa kuoriutuneita - munintaa vielä odotellaan, toivottavasti ei tarvitse enää montaa kennoa ostaa kaupasta. Aiotteko muuten kasvattaa omaa kanaparveanne näillä uusilla tirpoilla?

      Poista


Jokainen kommentti on suuri ilon aihe